Lohikäärmevaleasuun puettu A330-300 laskeutuu sumuiseen tekosaareen jossain Etelä-Kiinan meren rannalla, kello kuusi aamulla paikallista aikaa. Koneesta astuu ulos rähjäinen hahmo, jonka pään sisältöä voisi hyvin kuvailla sanalla "tyhjä". Hän päätyy itse asiaa huomaamatta lentokenttäjunaan, josta hän jättäytyy pois Kowloonin asemalla. Sieltä ilmainen bussikyyti kuljettaa hahmon Chungking Mansionssin tuntumaan. Hahmo astuu palatsiin sisään, paikallistaa majatalon sijainnin ja astuu hissiin.
Nyt kuitenkin lienee aika paljastaa tämän salaperäisen hahmon identiteetti, jottei jännitys pääse kasvamaan aivan ylitsepääsemättömiin lukemiin. Kyllä, valistunut lukija arvanneekin jo, se olen minä! Mikä yllätys! Mikä nokkela juonenkäänne, eh, juttu!
Hostelli sijaitsee rakennuksessa, joka on täynnä budjettimajoitusmahdollisuuksia ja kansainvälistä säpinää. Kymmenet hostellit ja maahanmuuttajien bisnekset kukoistavat. Paikallinen kontaktini toteaakin myöhemmin, että Hong Kongin ainoa paikka, josta kuulee jatkuvasti uutisia murhista ja raiskauksista on tämä kyseinen rakennus. Paikka on myös ainoa, jossa voin tavata ihmisiä kaikista aiemmin vierailleistani maista samaan aikaan.
Minua ei huolita varauksestani huolimatta heti sisälle, sillä huoneeni ei ole aikaisesta saapumisestani johtuen vapaa. Puolen päivän aikoihin sopii tulla takaisin. Kiitos! Täydet nolla tuntia viime yönä nukuttuani hoipun ulos. Olo on romuinen ja sumuinen. Epäilen, että pääni sisällä oleva sankka sumu vuotaa jostain ulos, sillä ulkonakin on pirun sumuista ainakin valokuvista päätellen.
Jostain syystä koko kylä vaikuttaa olevan puolityhjä. Nyt on kuitenkin maanantaiaamu, tai jotain. Missä helvetissä kaikki luuraavat? Eikö tämän pitäisi olla tiheäänasuttu miljoonakaupunki?
Tuntien harhailun jälkeen palaan takaisin hostelliin, jossa minut päästetään viiden neliön kompaktiin huoneeseeni. En kuitenkaan voi sanoa, että huoneessa olisi todellakaan mitään vikaa. Päin vastoin. Kaikki on uutta ja kiiltävää ja tilaan mahtuu sängyn, pöydän, tuolin, television, laajakaistayhteyden, pöntön ja suihkun lisäksi myös lavuaari. Erittäin miellyttävää, totean, ja sammun.
Nyt kuitenkin lienee aika paljastaa tämän salaperäisen hahmon identiteetti, jottei jännitys pääse kasvamaan aivan ylitsepääsemättömiin lukemiin. Kyllä, valistunut lukija arvanneekin jo, se olen minä! Mikä yllätys! Mikä nokkela juonenkäänne, eh, juttu!
Hostelli sijaitsee rakennuksessa, joka on täynnä budjettimajoitusmahdollisuuksia ja kansainvälistä säpinää. Kymmenet hostellit ja maahanmuuttajien bisnekset kukoistavat. Paikallinen kontaktini toteaakin myöhemmin, että Hong Kongin ainoa paikka, josta kuulee jatkuvasti uutisia murhista ja raiskauksista on tämä kyseinen rakennus. Paikka on myös ainoa, jossa voin tavata ihmisiä kaikista aiemmin vierailleistani maista samaan aikaan.
Minua ei huolita varauksestani huolimatta heti sisälle, sillä huoneeni ei ole aikaisesta saapumisestani johtuen vapaa. Puolen päivän aikoihin sopii tulla takaisin. Kiitos! Täydet nolla tuntia viime yönä nukuttuani hoipun ulos. Olo on romuinen ja sumuinen. Epäilen, että pääni sisällä oleva sankka sumu vuotaa jostain ulos, sillä ulkonakin on pirun sumuista ainakin valokuvista päätellen.
Jostain syystä koko kylä vaikuttaa olevan puolityhjä. Nyt on kuitenkin maanantaiaamu, tai jotain. Missä helvetissä kaikki luuraavat? Eikö tämän pitäisi olla tiheäänasuttu miljoonakaupunki?
Tuntien harhailun jälkeen palaan takaisin hostelliin, jossa minut päästetään viiden neliön kompaktiin huoneeseeni. En kuitenkaan voi sanoa, että huoneessa olisi todellakaan mitään vikaa. Päin vastoin. Kaikki on uutta ja kiiltävää ja tilaan mahtuu sängyn, pöydän, tuolin, television, laajakaistayhteyden, pöntön ja suihkun lisäksi myös lavuaari. Erittäin miellyttävää, totean, ja sammun.
Seuraava päivä, tai siis ekstensiivisen nukkumisen vuoksi lähinnä iltapäivä kuluu Vietnamin konsulaattia etsiessä. Kathmandussa ei ollut mahdollista hakea Vietnamin viisumia, mutta täällä onneksi on. Valitettavasti aikaa prosessiin kuluu lähes koko viikko ja virkailijan heikohkon englanninkielentaidon vuoksi sekä etenkin oman vietnaminkielentaidon ollessa hieman ruosteessa, en saa selville, voisinko maksaa nopeutetusta toiminnasta. Täten joudun hylkäämään haaveeni Macaolaiselle kasinolle pääsystä tällä kertaa.
Neljän kuukauden sniiduilun ja kehitysmaakuurin jälkeen dollarit polttavat taskussani, mutta onneksi täällä niistä pääsee helposti eroon. Kaikki maksaa melkein kuin kotona, joten ongelmaa setelinipun ohentamisessa ei ole. Päädynkin pian kiertelemään ympäriinsä ja tutkimaan einehtimistarjontaa. Saatavilla on tietysti wonton -nuudeleita, kantonilaisia kananjalkoja sekä oikeastaan mitä tahansa haluta saattaa. Mahtavaa!
Ympäriinsä näitä päräyttäviä pilvenpiirtäjiä pursuavia maisemia pääsee erittäin kätevästi joko apostolinkyyditse tahi julkisten avustuksella. Saarien välinen matkaaminen käy muutaman honkkaridollarin hintaan (palttiarallaa 25 eurosenttiä visiitin aikaan) lautoilla tai huomattavasti kalliimmalla metrolla. Laiskalle kaduntallaajalle on tarjolla myös yllättävä vaihtoehto, rullaportaat. Tämä Central to Mid-levels -alueiden välissä pörrävä käsittämätön jono eskalaattoreita jatkuu satoja metrejä ja kulkee läpi asuinalueiden, kauppojen ja kuppiloiden. Erittäin miellyttävää, totean, enkä edes sammu tällä kertaa.
Turistikohteista seuraavaksi käsittelyyn joutuu The Peak, jonne pääsee mukavasti itseään rasittamatta kaapelikärryllä. Nousukulma on yllättävän jyrkkä, mutta luottamus kaapeleihin on vankka ja määränpäähän päästään ilman välikohtauksia. Maisemat ovat ihan jees ja ylös rakennetusta kauppakeskuskompleksista saa monenlaisia asioita. Ylös pääsee tarvittaessa myös veloituksetta erinäisiä teitä pitkin.
Viikko vierähtää Honkkarissa vikkelään. Setelitukun ohennuttua pelättyäkin nopeammin ymmärrän siirtyä muoviin. Täällä se käy, eikä maksaminen tunnu enää missään. Oi onnea!
Honk Kong on itä iisissä muodossa. Tänne on todella helppo tulla vaikkakin vain lyhyeksi aikaa päästämättä irti länsimaailman mukavuuksista, mutta kokeakseen silti palan itäistä eksotiikkaa. Feikkikelloja lauttasatamien läheisyydessä laiskasti tyrkyttäviä heeboja kummoisempaa turistien häirintää ei tapahdu, joten ympäriinsä saa peeloilla todella rauhassa. Täysin turhaan ei kaupunki mainosta itseään Aasian World Cityksi. Mielestäni Hong Kong on ansaitusti idän New York.
Honk Kong on itä iisissä muodossa. Tänne on todella helppo tulla vaikkakin vain lyhyeksi aikaa päästämättä irti länsimaailman mukavuuksista, mutta kokeakseen silti palan itäistä eksotiikkaa. Feikkikelloja lauttasatamien läheisyydessä laiskasti tyrkyttäviä heeboja kummoisempaa turistien häirintää ei tapahdu, joten ympäriinsä saa peeloilla todella rauhassa. Täysin turhaan ei kaupunki mainosta itseään Aasian World Cityksi. Mielestäni Hong Kong on ansaitusti idän New York.
Honkkarin lentokenttä on pirun hyvä. Naurettavasta koostaan huolimatta siirtyminen ympäriinsä sujuu yleensä helposti ja nopeasti junalla tai jalkaisin ja palveluita riittää. Dragonairin A320 lähtee tosin ei niin näppärästi erillisestä terminaalistaan, jonne on otettava bussikyyti. Homma tosin toimii tässäkin tapauksessa mallikkaasti ja kaikki hoituu ajallaan. Vain pari tuntia Hanoihin.
